Kadonneet - Katri Ylander

Niin t盲ysi on p盲盲 jotenkin kauniisti t盲ll盲 kertaa
Mut kuinka voi h盲m盲rt盲盲, vaikka kaupungin katolta loistaa (valot meille)
Kai jotain mieleni sopukoista k盲yt盲n sikin sokin solmukoista (?)
Mut valot heijastuu ikkunoista
Ja niin m盲 vihdoin antauduin
On kaikki niin kuin oltaisi oltu viikkoja n盲in
Kadut viestej盲mme toistaa
(Ne on meille)
Kun pienet vartalomme tanssiin taivuteltiin
Oi, siit盲 onkin aikaa, mut jotain l枚ydettiin
Ei tule koskaan pime盲盲
Jotenkin p盲盲tin my枚s t盲ll盲 kertaa
En en盲盲 ker盲盲 synkk盲盲 sykkyr盲盲
Tahdon kaupungin katolta huutaa (Olen t盲盲ll盲)
Eik盲 mik盲盲n sieluni sokkeloissa ole koko ajan hujan hajan
Siivonnutko oon ajoissa
Vai oonko saanut nyt kaiken
Ja kadonneiden viesteihin vastaillut viikkoja n盲in
En viel盲 taida olla t盲ysin (katon p盲盲ll盲)
Kun pienet vartalomme tanssiin taivuteltiin
Oi, siit盲 on jo aikaa, mut jotain l枚ydettiin
Niin t盲ysi on p盲盲 jotenkin kauniisti t盲ll盲 kertaa
Ei koskaan pime盲盲
Sill盲 kaupungin katolta loistaa valot meille kadonneille
Huomaan, kuinka loistaa valot meille kadonneille
Huomennakin loistaa