Juuret - Juice Leskinen

Juuret - Juice Leskinen
Vajaus miehistössä kesken jääneen talkoon
Musta mies lyö lapionsa nietokseen
Taloyhtiössä lippu puolisalkoon
Maaliskuussa tuuli pyyhkii kyyneleen
Meitä sadatteluttavat sormet jäiset
Pappi ylitöinä kertoo juttujaan
Kahvipöydän luona vitsit väkinäiset
Aivot autioina soivat hysteriaa tulvillaan
Hän nyt jostain katsoo meidän ihmisvanaa
Ehkä hymyilee hän saattaa naurahtaa hah
Ylistystä vain ei yhtään pahaa sanaa
Kuinka paljon pikku juttu aikaan saa
Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin
Iltayöstä aina aamuaurinkoon
Yksi kuolema ja naama kaikkiin lehtiin
Korppikotkat niiltä viimein
Myötämieltä saanut oon
Keskiyöllä kun peijaiset hiljenee
Outo kulkija vaeltaa
Painaa korvansa maahan ja kuuntelee
Oman verensä kohinaa
Lintuviidasta tuuli nyt unta tuo
Kukat kuihtuvat huurteeseen
Kaikki häipyy kuin ois ollut unta tuo
Matkaa huomeneen
Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä
Tyhmä kysymys se vastaamatta jää
Yhdentekevää hän olkoon vaikka missä
Joka paikassa on monta ystävää
Uusi aamu käymme kiinni työhön uuteen
Vielä silmissämme suola kirveltää
Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen
Joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Laudamus te benedicamus te
Adoramus te glorificamus te
Laudamus te benedicamus te
Adoramus te glorificamus te
Hän on poistunut hommansa tehtyään
Hän on ansainnut seppeleen
Joilla kesken on työnsä
Ne painaa pään
Ja ne puhuvat hiljakseen
Uusi aamu ja viikko ja uusikuu
Me elämme edelleen
Sillä puusta jos pystyyn se kuivettuu
Saa vain koristeen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Siellä jonottaa hän luona taivaan portin
Tilaa oluen ja selaa Iltistään
Portsarikin hymyilee ja tarjoo Nortin
Eikä vaadi lomakkeita täyttämään
Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa
Katsoo väkeä taas monta vainajaa
Pari sointua hän näppää Alabamaa
Loppuillan käsivarsiin nimmareita raapustaa
Itsesääliämme jäämme murehtimaan
Emme ymmärtää voi mitään ennen kuin
Hänen laillaan saamme homman viimein himaan
Maailmamme keinutamme alassuin
Nikkekään ei enää saavu aulaan
Hänkin uskoi löytäneensä satumaan
Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan
Sitä koko loppuelämänsä joutui katumaan